perjantai 18. huhtikuuta 2014

Voi tätä munajuhlaa..

Vasepuukissa tuli juttua että kyllä pitää somistaa pääsiäistä pirttiin lasten takia.

No.

Raivasin keittiön pöydän tyhjäks (mikähän siinä on että kaikki siis ihan kaikki tavarat eksyy keittiön pöydälle...) ja asettelin siihen sitte pääsiäisen.

Näin.

Plop plop. Kuulitko. Hyvä Äiti-pisteitä sataa!! :)

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Tositeevee

Ai jumankauta. Ihan parasta antia mitä töllöstä voi tulla. Paitti tietty ohjelmat misä on Juha Veijonen. Ne on parhaita.

Asiaan. Eli aivot narikkaan.

Viidakon tähtöset.
Kuinka voi olla noin avuttomia ja tyhmiä ämmiä. Kynnet solmus, tissit pystys ne mulkoilee toisiansa tekoripsien alta. Mä en kestä tyhmiä ihmisiä. "Kappas kun keitin vettä muoviastialla ja se suli oumaikaad".
No shit Sherlock...
Ja ainakin yhdellä niistä on laps. SuviSiniJoku. Sen sössönsössönHunks/BBTepon kans joka polki sitä tissiMariannee ja sitte se PlayboySuviSinimikävittuseoli suuttu ihan kamalasti sille tissiMariannelle niin eikö ne pantu samaan joukkueeseen tua viidakos mutta sitte se tissiMarianne lähti pois ku sitä alko ahdistaan ne kusiaiset ilmeisesti. Huh huh... Ens jaksos siä on kuulemma myrsky ja ne evakoi ne bimbot pois sieltä. Miks...

Tähän vois ottaa tämmösen extran. Kun lukee feissarimokia niin tekee mieli juosta karkuun. Miettikää että ne vatipäät hoitaa meitä ku maataan sängys vaipat jalaas. Ne samat jotka ei tajua mistään mitään. Saanko kuolla ennenku tulee paluu vaippoihin?

Jutta ja puolen vuoden rieetti.
Mikä määrä itseinhoa. "En voi kattoo itteeni peilistä." Miten ne laittaa tukkaa/meikkaa jos ne ei voi kattoo peiliin. Ja kuinka tolla Jutalla voi olla niinkin piukat housut joka jaksos. Kaiken eniten mietin että miten noilla ihmisillä on aikaa ja rahaa. 11 kertaa viikos salilla. Kiva. Oikein kiva. Ja paino putoo. Ja kaikki on mahtavaa. Aivan mahtavaa. Ja jaksaa jaksaa. Mä niin vaadin semmosen "mitä heille kuuluu nyt"-jakson!!

Supermarjosta en edes alota. Ei riitä aika eikä tila.

Satuhäät on parhautta. Paitti jos siä mennään naimisiin jonku ulkomaalaisen kans. Mua kiinnostaa vaan nää suomiperinteet. Ei mulla siis ole mitään vastaan kenen kans menee naimisiin. Ihan on jokaisen oma asia se. Mä en vaan liikutu muista ku suomihäistä.

Duudsonit.
Niistä tuli ny sitte tommosia terapeutteja. Kiva. Onko ne jo niin vanhoja että eivät jaksa ajaa mopedilla seinään tai autolla mettään. Vai onko kaikki tyhmät touhut jo tehty. No joo, myönnän, porasin niinku piirretyis ku kattelin eilistä jaksoo lopun. Yh-isä, 8 lasta. Oikeesti. Mäenkestä. Saako vieläki vähä niiskuttaa.

Suomen pisimmät treffit.
Minkä helvetin takia se Eerikäisen Esko on joka realityohjelmas?? Kamoon. Se muija oli kovinkin nätti ja mukavan olonen. Mitä pahaa se muija on tehny tuotantoyhtiölle että sille annettiin Esko? Uskotteko että se Esko ei edes halua seukata. Julkisuutta se vaan hakee. Sääliks kävi sitä muijaa. Alusta asti oli selvää että ei tästä mitään tule.

Onhan näitä vaikka kuinka. Teiniäidit, Latela, Suomen suurin pudottaja jne...

Alkais jo BB. Olis sunnuntaiehtoisin tekemistä ku kattois viikon kohokohdat. Ja siä vasta onnetonta sakkia onkin.

Aah. Kyllä kelpaa muita mollata kun on itte niin perkeleen täydellinen.

;)


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

MääMää.

Taas lammasasiaa..

Ymmärretävistä syistä nää nyt pyörii mieles kokoajan.

Alakuvas näkyy Hilma karitsointiyksiössään.

Ylhäällä on eka Ira ja sitte toi kaveri jolla on pitkät päällä on Helka.

En ole ehkä ikänä käyny navetas näin usein. Öisin en käy. En jaksa. En pysty.

Olen miettiny pääni puhki että koska ne karitsat syntyy.

Lammas kantaa n.145 päivää. Nyt on menos tän vuoden 103 päivä.

Mutta.

Koska tuo on pantu paksuks. Se poika sano että plikat on päässy poikain kans samaan kammariin joulukuus. Päivämäärää ei sanonu.

Eli periaattees täs menee viä tovi ennenku tapahtuu.

Parin viikon päästä täytyy varmaan käydä öisinkin.

Ai että on jännää. Ja hermojen päälle käyvää.

Lähtee järki viä tän asian kans.

Miljoona kysymystä pyörii mieles vähän väliä. Jossittelua on PAKKO harrastaa vaikka järki sanoo että turpa kii.

Blaah. Syntyis jo, menis kaikki hyvin ja kaikki olis uuhia.

Virvon varvon...

Tuolta voi sitte jokainen valita oman värssynsä:
http://varssyja.wordpress.com/virpomisloruja/


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Ei mene niinku Strömsössä. Niinku ikänä.

Eilen illalla ravasin navetas vähän väliä kattelemas mitäpä muutakaan kuin lampaan persettä. Tunsin itteni tosi likaseks pervoks.

Kun en seissy vahtaamas sitä puata niin selasin netistä että mitä missä milloin ja kuinka paljon. Ruokintaohjeita, karitsointiohjeita (ei, en anna luonnon hoitaa omiansa, en pysty), karitsointikammareita, pohjaratkasuja, ruokavaihtoehtoja, jne.

Kirjotin ittelleni lapun mitä tarvitaan.

Aamulla minimies pysäkille ja munat suorana kylille hakeen muori henkiseks tueks ja sitte paikalliseen Rautiaan.

Lampsin sisälle kuin parempikin lammasfarmari ja iskin listan pöytään.
Oikeesti kävelin hyvinkin nöyränä tiskille kysymään kuka tietää lampaista ja sitten näytin listaa tälle melkein naapurin miehelle. Paljastin senkin etten tiedä mistään mitään ja lista on kopioitu netistä. Kerroin myös kuinka ostin viime syksysiä karitsoita jotka ei ollutkaan viime syksysiä karitsoita ja joista ainakin toinen on tiine. Vitustako sitä tietää vaikka ne olis kumpiki. Mun tuurilla ne on.

Suomen Rehun tuotteita ei heiltä löytyny ollenkaan. Agrimarketista voi saada tilaamalla. Mutta eihän semmonen sovi kun mä haluan nämä nyt heti.

Myyjä soitti jollekin tutulle joka tietää kaiken kaikesta (mies sekin ilmeisesti) ja sai ohjeita.

Ostin 40 kg ruokintakalkkia, 30 litraa proppia, 40 kg rehua, 2 suolakivee ja helvetinmoisen ämpärin melassia.

Tulin onnellisena kotio että no ni. Nyt on hyvät edellytykset että uuhi jaksaa karitsoida.

Koska Hra Koolla ei näyttäny olevan kauheita kiireitä, vaihdoin vaatteet ja menin navetalle. Siirsin Jönssin (tappajakani, kananraiskaaja) kanatarhaan omaan häkkiinsä ja heittelin paskat pihalle karitsointitilaa varten.

Kun sain homman tehtyä (jesus että sitä paskaa hiukan niinku oli eikä voinu olla jäneksen kylmä misään vaihees kun se "patja" oli ainaki 30 cm paksu) niin lampsin sisälle kertomaan Koolle että saa vuorostansa mennä navettaan rakentaan sen väliseinän. Piirsin paperille mallin ja väänsin rautalangasta ohjeen. Tuntu olevan asiasta samaa mieltä ja vaikutti että se tajus mitä mä tarkotin.

Sen puhelin soi ja se lähti. Mulla oli ajatuksena että se karsina saadaan valmiiks tänään ja se Hilmakin sinne että saan sille annettua ruuat kun muuten ne menee Iran isoon mahaan. Mutta kun ei niin ei. Itte en kyseistä hommaa voi tehdä kun toisella puolella on tiiliseinä ja mun rakennustekniset taidot loppuu tohon puutavaraan. Ei harmainta ajatustakaan miten puun saa kiinni kiveen. Hra Koo tietää. Ja muori mutta se on ny töis.

Seuraavaks suunnittelin tekeväni ruoka-annokset Hilmalle valmiiks ainakin pariks päiväks sillä aikaa kun pikkuämmä nukkuu päikkärit ja minimies pelaa.

Pari tuntia odoteltuani tulin siihen tulokseen että ämmä ei nuku. Kiva. Jätin ämmän sänkyyn ja laitoin itkuhälyttimen päälle.

Menin navetalle, otin netistä taas tietoo tukan juureen että tiedän paljonko mitäkin annetaan.

Kalkkia annetaan karitsoinnin jälkeen 5 g/päivä. Siis mitä!?! 5 GRAMMAA!! Mulla on sitä neljäkymmentä KILOO!! No kiva. Tosi kiva. Perkele.

Sitten sen lisäenergiaproppiaineen kimppuun. Ei jumalauta. Pikku laskutehtävät ja tulos. 10 cl/lammas. Ja sitä tavaraa mulla on kolmekymmentä LITRAA. Voi helvetin perkeleen perse. Eli 9 dl vettä ja 1 dl energiaa ja sitä tarjoillaan puoli desiä per päivä. Aika riittosa tommonen kannu näis mittasuhteis.

No mutta jos ton melassin sekottas kans veteen kun se myyjä sano että sillai se on helpompi antaa. Puoli desiä sitäkin/päivä. Ja se ämpäri on ainakin 20 LITRANEN. Huoh. Avasin kannen ja totesin että ei jumalauta, tämon siirappia! http://fi.wikipedia.org/wiki/Melassi

Minähän en pienistä lannistu, en tänään kun kaikki menee muutenkin niin päin persettä ku olla voi.

Kerroinko että laitoin lämmintä vettä pulloihin valmiiks että saan sitte vaan plissailla. Niin siis pari tuntia sitten se oli lämmintä. Kerkes jännästi jäähtyyn kun odottelin josko tuo ämmä nukkuis.

Haluatteko tietää kuinka melassin kans kävi. Te voitte koittaa sitä kotona. Annan ohjeet.
1. Pese joku pullo oikein fairylla. Kato että siitä tulee varmasti puhdas.
2. Kuivaa pullo ulkopuolelta.
3. Laita pullo puolilleen tosi lämmintä vettä. Saa olla vaikka niin kuumaa ku hanasta tulee.
4. Askartele aikas kuluks siihen semmonen hieno etiketti. Kiinnitä teipillä.
5. Nosta pullo pihalle pariks tunniks.
6. Ota pullo sisälle.
7. Kaada desinmittaan siirappia. Ei mitään semmosta helposti juoksevaa vaan semmosta joka ei meinaa tulla pullosta ollenkaan pihalle ja sitten kun se lähtee sieltä valuun niin se ei lakkaa valumasta ollenkaan.
8. Kaada siirappi mitasta sinne pulloon.
9. Jatka tätä kunnes pullo on melkein täynnä.
10. Totea ettet osunu ihan 100 %:sti.
11. Totea että sitä on sormillasikin.
12. Pyyhi sormet vaatteisiin.
13. Totea että nyt on ainakin kaikki roskat ja karvat irronnut vaatteistasi. Nimittäin käsiisi.
14. Kierrä pullo kiinni.
15. Ravista.
16. Sekosko?

Niin... Varmaan jollakin teistä homma onnistu ihan niinku elokuvis. Jännä että mulla ei onnistunu.

Kun olin yltäpäältä siinä tahmees ainees (ja pannuhuoneen lattia, tuoli, se desinmitta, halkomakone ja saappaat) niin ämmä karjasi siihen malliin että oli aika lähtee pirttiin.

Kai mä yöllä sitte mittailen ne ruuat. Siis jos Koo tulee kotio.

Kerroinko että pihalla sataa vettä ja siä on ihan perkeleen kylmä. Kerroinko että aamun ostokset makso ihan pimeesti. Ei mun päivä. Ei ollenkaan. Tulis jo huominen.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Hupsista saatana.

Mummu saapu aamulla ja kun saatiin pikkuämmä maate niin otettiin uudet lampaat käsittelyyn.

Ensin kerittiin Helka joka koitti pistää vähän hanttiin mutta keksi melko pian että ihan turha rimpuilla, nää ämmät on tosissaan. En uskaltanu kauheen roheesti vedellä joten villaa jäi vielä mutta tulipa isommat pois.

Hilma olikin sitten juttu erikseen. Ensinnäkin se sekos kun mummu otti sen kii. Jesusperkele sitä rimpuilun määrää. Sain kaulapannan kaulaan ja seinään kiinni mutta tätä elukkaa ei pitänyt paikallaan niinku millään.

Pari kertaa sohasin saksilla sen verran läheltä omaa naamaani että rupesin jo pelkään koko hommaa. Klipsasin sitte vaan isommat pois ja sitte koitettiin miten se onnistuis jos lammas istuis.

Mummu nosti Hilman perseellensä ja siinä saksiessani ihmeteltiin että onpas sillä isot utareet. Hetken päästä ihmeteltiin että onpas se lihava verrattuna Helkaan.

Ei vittu, onkohan se tiine. Ei, ei se voi olla. Se on liian nuori semmoseen.

Otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin kaverille keltä lampaat ostin.

- Moi. Kuule, tossa ku kerittiin lampaita niin katteltiin että sen valkosen utareet ja peräpää oli paisuksis ja se on paljo lihavampi ku se musta.
- Moi. Niin mun pitikin sulle soittaa...

Ei jumalauta. Mitä täs ny on tapahtunut.

- Siinä seuraavana aamuna kun kattelin niiden lampaiden papereita niin huomasin että annoin sulle väärät lampaat kyyttiin.
-MITÄ??
- Niin, nää jotka sulla nyt on niin ne ei ole syksyn karitsoita. Ne on syntyny keväällä.
- Ja koska sä laitoit ne pässien sekaan.
- Joulukuus.
- Lammas kantaa 5 kk:tta.
- Joo, on se sitte tiineenä. Haluaks vaihtaa sen toiseen?
- En jos neuvot mitä vittua mä nyt teen? Ei mulla ole mitään kokemusta tämmösestä. Gerbiillit ja kissat meillä on poikinu, ei muut.
- Luonto hoitaa omansa.
- Aha.
- Niin ettei sua siä tarvita.
- Saanko mä soittaa sulle jos tulee jotain.
- Tottakai.
- Vastaat sitte!

Paniikki. PANIIKKI. Paniikki. PANIIKKI. Paniikki. PANIIKKI. Paniikki.

Kiva. Meille tulee kohta karitsoita lampaalle joka pelkää mua niinku ruttoo. Ihan hullun hienoo.

Montakohan niitä mahtaa sieltä tulla ja KOSKA??

Onkohan se toinenkin paksuna. Ei jumalauta. Me hukutaan lampaisiin. Loppuu tila. Ehkä. Mitään lopu. Mahtuu mahtuu. Juu juu.

Hra Koo meni ihan hiljaseks kun soitin sille että moi, meille tulee vauvoja. HAH!!

Pakko mennä huomenna paikalliseen maatalouskauppaan ostaan tarvittavia juttuja.

Perkele.

LOPPUKANEETTI:
Kannattaa miettiä ihan tosi tarkkaan mitä toivoo. Mä toivoin karitsoita. Suunnittelin pässin hankkimista Iralle ja Lillille. Mummu puhu mulle järkee päähän että älä ny semmosia. Ostat valmiina jostain. Niin tein. Ja nyt sitten tulee niitä karitsoitakin.

Toivottavasti ne on sitte uuhia. Minä ja pässi ei samalle tontille mahduta.


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Näin lähti ekalta talvitakki.

Noin. 1/3 valmiina. Jätin vatsukan alle vielä villaa lämmittämään. Leikkaan pois kun saan jonku kaatamaan lampaan. Niin ja kun on kesä.