perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kesäinen retki

Mä herään lasten kans.
Äijä jatkaa kuorsaamista.

Mä pakkaan omat, lasten ja äijän tavarat.
Äijä kääntää kylkee.

Mä ruokin elukat.
Äijä nousee sängystä.

Mä pakkaan eväät.
Äijä juo kahvia.

Mä pakkaan auton.
Äijä juo kahvia.

Mä puen lapset.
Äijä juo kahvia.

Mä pakkaan auton.
Äijä seisoo vieres.

Jaa miks ei enempää reissata...

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

tj 27

Ensin olin niin kiukkunen ittelleni ku töihin lupauduin. Koko kesä pilalla. Aina sama ihan paska vuoro. En mä halua en mä jaksa. Sanoinko jo että mä en halua.

27 työvuoroo jäljellä. Sitte se on loppu. 162 tuntia.

Joka päivä kun menen töihin niin joku sanoo "ihanaa kun sä tulit, tervetuloa!"

Oikeesti. Kenelle muulle sanotaan samalla lailla joka päivä.

Asiakkaat juttelee avoimesti ja rennosti mun kans. Hommatkin rupee oleen hanskas. Ainakin suurin osa. No ainakin joku osa.

En mä sitä kiellä etteikö vituttais olla päivän paras hetki töis. Kun olis niin kaikkee ja ehtoolla ei vaan jaksa eikä pysty.
Töis on kuuma. Hikoilen kuin sika jos sika hikoilis niin se hikoilis niinku mä. Housutkin ottaa niin ihoon kii että ihan on työn ja tuskan takana jos ja kun käy vessas sekä poisotto että takasin laitto. Meikit valuu samalla sekunnilla kun saa työvaatteet päälle ja tukka on märkä ennenku pääsen pukkarilta kassalle.

Mutta. Lapset saa olla kotona tai mummulas. Kotihommat sujuu mummulta samalla ku se hoitaa muksut. Elukat on hoidettu ja ruoka pöydäs ku tulen.

Jos sanon että teen ruoan valmiiks tai kiellän tekemistä mitään niin mulle suututaan. Tää on ihan mahtava järjestely.

Ikinä en tätä kiitollisuudenvelkaa saa maksettua. En ikinä.

Raha-asiat ei sillai just parantunutkaan kun en ottanu huomioon bensakuluja ja eväskuluja jne. Hyvä mä.

Mutta kohta tää on ohi.

Nyt vaan jännittää ihan pirusti kun niin moni asiakas on kyselly kauanko olen viä töis. Ku en osaa sanoo ei jos joku pyytää töihin. Haaveilen salaa (että saan lottovoiton) että olisin ainakin hetken kotona. Onneks aina haaveilla saa. Täs rahatilantees ei työlle sanota ei. Vaikka kuinka haluais olla kotona...


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lammasaiheista pohdintaa

Helka on nykyään jo ihan jees. Sitä saa rapsutella. Ira on aina ollu jees.

Mutta Hilma & Gunnar.

Otetaas ensin tämä Gunnar. Oikein on mukava. Aina välillä sitä saa koskea. Ei mitenkään pitkäaikasesti mutta vähän voi rapsuttaa. Ei liikaa. Tietenkään. Hilma-äiree paukkaa paikalle ja pamauttaa jalan maahan ja silloin Gunnar lähtee niinku hauki kaislikosta.

Gunnarin kohtalo taitaa olla ny semmonen että mä pidän sen. Kuohitten ja pidän. Se on niin ihana ja mä olen uskoo täynnä että siitä  tulee semmonen halinalle.

Mutta tämä Hilma. Täs on vaihtoehdot.

1. Annan sen pois. Ihan mihin tahansa.
2. Soitan sen teurasauton pihaan ja taputtelen matkoihinsa.
3. Soitan naapurin hirvimiähelle että syökö niillä kukaan lampaanlihaa ja jos syö niin talutan sen sinne.

Itte en sitä pidä. Se pilaa mun ja Gunnarin suhteen. Ja kun se ei kesyynny. Ei hyvällä eikä pahalla. Perkele. :(

Hyttyskato.

Aivan varmasti luin lehdestä kuinka kylmä alkukesä hävitti hyttyset tästä maasta.

Tiettekö. Ei hävittäny.

Ne on meillä. Vessas. Niillä on asuntola ilmastointihormis (vaimikätuonyo) ja kun istut pöntölle niin sieltä niitä alkaa valua. Pari kolme kerrallaan.

Kyllä on mukavaa sanon mä.

Mysteeri

Perjantai.

Pääsen kotiin noin klo 19.45. Mukanani hikiset ja likaset työvaatteet. Heitän ne kädestäni keittiön tuolille ja menen pussaan muksuja ja vaihtaan mummun kans kuulumiset.

Sunnuntai. Kello n.21.30. Työvaattet ovat samassa tuolissa ja samassa asennossa mihin ne perjantaina jäi.

Miten ne voi joka viikonloppu tehdä tämän saman tempun? Miksei ne mene pyykkiin...

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Pakkotyöstä puolet suoritettuna. Kohta.

Nämä viikot menee jotenkin ihan päin sitä itteensä. Olen töis ma-to 11.30-17.30 ja pe 13.30-19.30. Hei hei arkipäivät.

Viikonloput on liian lyhyitä.

Kotona hommat hoitaa mummu. Niin ja lapset.

Minimies kiukkuaa ku en ole sen kans kotona ja sitte ku olen ni se haluaa kattoo leffaa tai mennä kavereille. Mutta jos keksin jonku homman niin minimies on heti juones mukana. Lampaiden kesyttäminen on lempihommaa.

Pikkuämmä käy kimppuihin ja on ihan yliherkkis. Pureekin pirulainen. On se kyllä niin ihana että sitä vois pussailla ja halailla kokoajan. Paitti tietty silloin ku se puree tai raapii naamaa.

Mä olen kokoajan väsyny. En sano että nuo työt mitään raskaita olis (paitti silloin ku säilykevastaava on tilannu kymmeneks vuodeks niitä isoja suolakurkkupurkkeja) mutta siä sisällä on 28 astetta lämmintä. Sitä hien määrää. Yäk. Kassan yläpuolella siä kilometrin pääs ja korkeudes on postilaatikon kokonen tuuletin. Kiva.

On siä semmonen jalaallinenkin tuuletin. Se on oiva peli. Liian kaukana sekin.

Asiakkaat on kivoja ja melkein kaikki työkaveritkin. Laitoin loton vetään. Voitan siittä miljoonan. Maksan kaiken pois mitä maksettavaa on ja sitte olen kotona. Niin ja vien muksuja ympäri Suomee. Palkkaan ehkä kuskin.

Kuinkas sun kesäs on menny?

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Se tunne...

...kun pitäis olla kiitollinen mutta silti vituttaa niin ettei veri kierrä.

Ja pitäiskö olla kiitollinen. Kuka sen muka määrää.

Jos saa jotain mitä ehkä haluaa mutta ei sitte haluakkaan niin saako sen antaa pois. Jollekin joka tarvii sitä enemmän.

☆★☆★☆

Lampaista vielä muutama sana.

Gunnar on kovin kiinnostunu kaikesta. Myös ihmisistä. Tulee haistelemaan jne. Muutaman kerran ollaan vähän rapsutettukin sitä minimiehen kanssa.

Ongelman muodostaa sen emä, Hilma. Joka kerta kun Gunnar lähestyy meitä Hilma paukauttaa etujalalla maahan ja Gunnar perääntyy.

Kysyin viisaammilta neuvoa. Hilma pitäis antaa pois. Gunnar ei muuten kesyynny.

Vaihtoehtoina on antaa se takaisin sinne mistä se haettiin tai sitten etsiä sille uus koti. Niin tai taluttaa se Saarioisten autoon.

Jos se menis takas sinne mistä haettiin se laitettais teuraaks ehkä parin karitsoinnin jälkeen. Jos sille kattois uuden kodin mistä sitä tietäis kuinka se siä menestyis.

Mä olen niin huono näis päätöksis... :(

Gunnarilta lähtee kohta pallit. Ikää rupee oleen jo sen verran. Jännittää sekin.